My garden in Canada

Asuimme Kanadassa melkein koko 80-luvun. I lived in Canada in the 1980's

AURORA: Magnolia

Magnolia Helsingissä kukkakaupassa. Lue lisää..
AURORA: Magnolia: Magnolia Makrokuvat Flower Photo: Anna Amnell Lue lisää--  Kotipihamme magnolia Torontossa Tässä myös Puunvihaajat . Kuinka jo...

Blogi puutarhana 2

Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Blogisisko-blogissa, jossa puutarhakirjoitukset olivat yhtenä aiheena monista. Liitän tähän kuvia puutarhoista, joita minulla oli meidän asuessamme Kanadassa yhdeksän vuotta.

Minulla ei ole ollut koskaan kesämökkiä. Emme aikoinaan hankkineet sitä, kun sekä tyttäreni että minä olemme hyvin allergisia hyönteisten pistoille, tyttäreni pikkulapsesta saakka. Lasten pieninä ollessa saimme olla kesäsin pari viikkoa sukulaisten kesämökillä, ja pienille lapsille se aika oli riittävän pitkä. He sanovatkin: Olihan meillä kesämökki.

Kanadassa asuimme ensimmäiset neljä vuotta taloissa, joissa oli puutarha. Ensimmäistä niistä laitoin kuntoon, ja löysin sieltä ihmeitä. Kauan sitten puutarhaa oli hoitanut Suomessa puutarhaneuvojan koulutuksen saanut nainen. Hänen työnsä jälkiä näkyi: eksoottisen värisiä tulppaaneja putkahti esiin yllättävistä paikoista, löytyi jälkiä kivikkopuutarhasta, jonka sain elvytettyä.




Ystäväperhe toi meille ratsastuskoululta ison lastin hevosenlantaa tuliaisiksi, ruusut ja muut kukat rehottivat. Pohjakerroksessa oli pyykipesukone ja -kuivaaja, jonka kosteus oli johdettu ulos putkea myöten. Istutin ulostuloaukon viereen muun muassa gladioluksia, ja ne alkoivat kukkia aikaisin. Kasvatin vaaleanpunaisia gladioluksia, jotta pinkkiin ihastunut pieni tyttäremme saisi niitä huoneeseensa.

Villiviinit oli revitty pois talon ympäriltä juuri ennen meidän tuloamme ja koottu läjäksi autotallin taakse. Kannoin juurakoita takaisin ja ripustin niitä sopiville paikoille. Istutin pajuja aidaksi toiselle puolelle pihaamme, sillä viereinen talo oli rappiolla kuten toisellakin puolella oleva. Google-kuvista olen nähnyt, että pajut ovat kasvaneet komeiksi!

Tiina-kissamme Toronton rappeutuneen puutarhan kirsikkapuussa

Muutimme pikkukaupungista Torontoon, ja vuokrattuun paritalon puolikkaaseen kuului rehevä, mutta täysin ränsistynyt puutarha, josta olenkin kertonut Blogisiskot-blogissa muun muassa kirjoituksissa Puunvihaajat ja Pesukarhu päärynäpuussa. Kissat rakastivat päärynäpuuta yhtä paljon kuin pesukarhut.

Seuraavat viisi vuotta asuimme pienkerrostalossa, joka oli lähellä metropysäkkiä - halusimme asua lähellä julkista liikennettä ja asunnossa, jossa ei ole ollut kokolattiamattoja ja kuumailmalämmitystä.




Kukat viihtyivät olohuoneessa

Talon takana oli hyvin hoidettu nurmikko, keskellä pihaa kasvoi puu, jonka oksien varjoon ripustin kesäisin joulukaktuksen ja pidin sitä siellä pitkälle syksyyn.

Talon edessä kasvoi koristeomenapuu, ja portaien vieressä olevaan laajaan sementtilaatikkoon istutin suuren joukon ahkeraa liisaa. Se viihtyi talon varjossa niin hyvin, että joskus ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään kukkien suuruutta. Laitoin nuo kukat ne muistoksi Euroopasta ja etenkin Pariisista, jossa niitä kasvaa paljon Luxembourgin puistossa.

Hyvin tärkeäksi muodostui meille kotimme lähellä oleva laakso. Juuri Torontolle ominaisten rotkojen ansiosta tutustuimme hyvin Kanadan ja erityisesti Toronton alueen luontoon, sen kuuman ja rehevään kesään.



Muuutimme Suomeen ja asuimme 20 vuotta kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Ei ollut omaa parveketta, mutta ikkunoista näkyi Johanneksen puisto. Koin sen puutarhanani, jonka lehmuksiin rakastuin. Orkideat viihtyivät erinomaisesti pohjoisenpuoleisilla ikkunoilla. Amaryllikset puhkesivat kukkaan yhä uudestaan, sillä pidin niitä talvella keittiöneteisen ikkunalaudoilla viileässä.Yhteen aikaan minulla oli 60 ruukkukasvia, ja vanhimmalla lapsella omassa huoneessaan melkein yhtä laaja kaktuskokoelma. Suurin osa Blogisisko-blogin kukkakuvista- ja kirjoituksista on tuon asunnon ajalta.

Muutimme vuonna 2009 Töölöön, jossa meillä on erkkeri. Se on kokonaan eri juttu.
P.S. Toronton laaksot ja ihmeellinen luonto innostivat minut kirjoittamaan Aurora-tyttökirjat. Ne ilmestyivä't 1990-luvulla, mutta otin niistä omalla kustannuksellani yhteisniteen. Siinä on kolmu ensimmäistä kirjaa. Toinen osa niissä kertoo Helsingistä, jossa oli 1900-luvun alussa keskustassakin puutaloja, joisa oli kasvimaat ja pihapuutarhtat. Toronto ja Helsinkin olivat siihen aikaan yhtä suuria, 100 000 asukkaan kaupunkeja.

ISBN 978-952-286-355-3 AURORA-KIRJAT 1-3 YKSISSÄ KANSISSA

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora Myös muissa nettikaupoissa, myös e-kirjana esim Ad Libris
Lisätietoja Vaahteralaakson Aurora-blogissa, esim kirja-arvosteluja

Magnoliat kukkivat

On magnolian aika. Kuvassa kotimme pihalla kasvava magnolia. Toronto, Canada 1980-luvulla. Photo: Matti Amnell (Jr.)

Kiinanruusu Kanadan kodissa

Kukat kasvoivat reheviksi

Toronton laaksot

Photo: Anna Amnell

Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, ja minulta kysytään vieläkin onko minulla ikävä sinne. Ikävöin jotakin: Pohjois-Amerikan kaunista luontoa. Torontossa kiinnyin etenkin laaksoihin.
Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissani sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Toronton syvät laaksot muodostavat urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa. Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten.

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa laakso esiintyy vielä luonnontilassa. Juuri Don Valley on joutunut kokemaan suuria muutoksia Toronton muuttuessa suurkaupungiksi.

Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista. Hänen sukulaisensa omistivat torontolaisen laakson reunalla olevan Spadinan kartanon, joka on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojeni kartanolle. Spadina toimii museona, ja on nykyään entistettynä 1920-luvun asuun (ks Facebook/Spadina Museum).
Vierailin Spadinassa useaan kertaan Torontossa asuessani.

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa kävelin Torontossa asuessani.  Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani.

Sekä ensimmäinen että kolmas Aurora-kirjani alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein. Kirjoitin Aurora-kirjat palattuani Suomeen, vasta 1990-luvulla. Kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä on kirjastoissa. Nyt kolme ensimmäistä on yksissä kansissa yhteisniteessä, joka on myös e-kirjana. (Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014)



Toby-kissa haudattiin laaksoon. Toby esiintyy Aurora-kirjoissa omana itsenään. (Piirros on poikani Matti Amnellin kuvitusta ensimmäiseen Aurora-kirjaan.)

Artikkelini sokerivaahteroista  ilmestyi Suomen luonto -lehdessä: Suomen luonto. 1988: 2, s. 36-37. (Kirjoitin silloin nimellä Pirkko Pekkarinen)
Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Rememebering Don")

Lisää puista kotisivublogissani
http://amnellanna.blogspot.fi/2015/03/lehmukset-ja-sokerivaahterat.html

Aurora-blogissa on paljon luontoaiheisia kuvia ja kirjoituksia. Katso hakusanat Aurora-blogin pohjassa.
http://aurorakirjat.blogspot.fi

East York, Toronto

East York, Toronto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Koti Kanadassa kahden vuoden ajan.

Luonto suurkaupungissa

TorontoWildlife, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pesukarhut kuuluivat Toronton eläimistöön. Lue kirjoitukseni pesukarhuista: Pesukarhu päärynäpuussa
Se on ilmestynyt Koululainen-lehdessä. Onneksi siihen aikaan lehtijutun oikeudet jäivät kirjoittajalle. Kirjoitin jutun nimellä Pirkko Pekkarinen.

Ruusujen kanssa siirtolaisena ja sodassa

Olen asunut koko ikäni joko vuokralaisena tai virka-asunnoissa. Siinä on nähnyt kaikenlaista asuntoa. Torontossa vuokrasimme kaksi ensimmäistä vuotta paritalon puolikasta, johon liittyi puutarha. Pihalla kasvoi muun muassa suunnaton magnolia, jonka talon emäntä oli istuttanut. Hänellä oli puutarhassa myös monenlaisia hedelmäpuita ja monivuotisia kukkia. Puutarha oli rappeutunut, sillä tämä nainen oli jo iäkäs ja oli muuttanut asumaan kerrostaloon.

Pihalla kasvoi valkoinen juhannusruusu. Siirtolaisrouva kertoi tuoneensa tuon ruusun taimen kengässään Suomesta. Taimien tuominen oli kiellettyä, mutta kiusaus oli liian suuri. Ruusukin oli jo iäkäs ja oli huonossa kunnossa meidän muuttaessamme taloon. Laitoin pihalle kaksi kärrynpyörää päällekkäin ja nostin ruusun kasvamaan sitä vasten. Se alkoi kukoistaa.

Samalla tavalla olin huoltanut Kyproksella vihreällä linjalla olevan talomme aidan viereen istutetut punaiset ruusut, jotka lojuivat maata pitkin. Olin nostanut kaikki ruusut vähitellen muutaman viikon aikana pystyyn aitaa vasten, kastellut ja lannoittanut niitä, ja ruusut virkosivat eloon, mutta sitten tuli vallankumous ja sota. Olohuoneessa olevaa tarjoiluvaunua oli käytetty ampumistelineenä. Pienempien lasten huoneesta löytyi hylsyjä. Meidät oli pelastettu YK:n leiriin turvaan ja lähetetty pakolaisina Englannin kautta Suomeen. Vähän ennen vallankumousta asui Nikosiassa myös Cherry Denman, lastenkirjojen kuvittaja ja englantilaisen diplomaatin vaimo, jonka kirpeänhumoristiset muistelmat "Diplomatic Incidents" luin äskettäin. Hänellä vasta on tarinoita kerrottavanaan asumisesta eri puolilla maailmaa.

Ruusujen edessä rakastetut, suorastaan palvotut kissamme Toby ja Tiina sekä minä. Photo: Matti Amnell (Jr)

Aurora ja villikyyhkysten aika

Aurora ja villikyyhkysten aika, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Matti Amnellin kansikuva kirjaani Aurora ja villikyyhkysten aika. (kummitus palmuhuoneessa!)
Palmuhuoneessa kasvatettiin monenlaisia eksoottisia kukkia.
Kun näin tämän huoneen torontolaisessa museossa, keksin miten syntyy kummitustarina 1900-luvun alun kartanosta. Tämä sama palmuhuone oli mukana myös eräässä Anna-kirjoista tehdyssä TV-filmissä.
Kirjoitin tämän kirjan nimellä Pirkko Pekkarinen. Sitä on kirjastoissa, vaikka se on loppuunmyyty.
teemoja: luonto, kukat, puutarha, laakso, Edwardin aika, Toronto

Kukkien ystävä

Kuva : Guido Gerding, cottage ( suuri koko kuvasta)
Aurorasta oli kiinnostavaa tutkia neiti Wilkinsonin taloa. Se oli kuin
 monilokeroinen korurasia, josta löytyi koko ajan jotain uutta. 
Neiti Wilkinson palvoi kukkia, ja hänellä oli kukkatapetit,
 ruukkuruusuja, kukkamattoja, kukkatyynyjä, sohvat kukallista sintsiä,
 aina maljakoissa tuoreita leikkokukkia, jopa ovenkolkutinkin oli 
kielokimpun muotoinen. 
- Koko talo on yhtä kitschiä, täynnä viktoriaanista romua, 
puuskahti Thomas Auroralle.
 - Taulutkin ovat aivan kauheita.

  - Minusta Valkoinen maja on ihana, sanoi Aurora
 vähän järkyttyneenä siitä, että hän oli ensi kertaa eri mieltä kuin Thomas.
 Aurora ihaili kaikkia neiti Wilkinsonin tavaroita: rautaista buldogia, 
joka piti eteisen ovea auki, kiinalaista sermiä, ihmeellisiä
 kuivakukka- ja simpukka-asetelmia lasikupujen alla. 
Hän nosteli potpourri-purkkien kansia ja haisteli ruusujen ja
 yrttien tuoksuja. Parasta oli, että neiti Wilkinsonilla oli 
jokaisesta esineestä jokin tarina kerrottavana.

 Aurorasta tuntui monesti, että neiti Wilkinson ja 
hänen talonsa olivat kuin  
vanhanaikainen romaani, johon hän oli hypähtänyt sisälle.

  Neiti Wilkinson itse oli hento ja hauras kuin posliininukke. 
Hänen kahisevat leninkinsä olivat mustia tai malvanvärisiä. Hän poltti tuoksuvia 
pastilleja pienissä posliinimökeissä, joita hänellä oli pöydillä ja takanreunustoilla.
 Hän rakasti Jane Austenin ja Brontën sisarusten kirjoja niin kuin Aurorakin 
ja oli lukenut Dickensin kirjat moneen kertaan.

Tämä on ote kirjastani "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995) , 
joka kertoo 1900-luvun alun Torontosta. Kirja on loppuunmyyty, 
mutta sitä on kirjastoissa.

  Lisätietoja Aurora-blogissani (Miten kirjani sai alkunsa?)
Neiti Wilkinsonin (fiktiivisen henkilön fiktiivinen talo) talo on Don-joen
 laakson reunalla. 

Viktorian ajan kukkia. Kuva: Anna Amnell
Nordiaska Museet Stockholm

Laakso puutarhana

Don Valley, Toronto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä laakso oli monta vuotta puutarhani, jossa kävelin mieheni kanssa toisinaan päivittäin. Sen luonto oli hyvin rikasta. Vielä hienompi se oli ollut 1900-luvun alussa, jolloin se oli vielä neitseellisessä tilassaan. Siellä oli jättiläismäisiä sokerivaahteroita.  Don Valleyn laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Rememebering Don")

Kun Toronto kasvoi, Don-joen ja sen sivujokien laaksojen ympärille rakennettiin kaupunki, jossa miljoonia asukkaita. Tuli teollisuutta ja saastetta.

Tähän laaksoon hautasimme kanadalaisen kissamme Tobyn, joka jäi auton alle. Lähetin sen aikamatkalle elämään 1900-luvun alun maailmassa, kun kirjoitin Tobyn heti ensimmäiseen kirjaani. Siellä on myös toinen kissamme Tiina. Muut päähenklöt ovatkin fiktiota.
Laaksot Aurora-kirjoissa

Auringonkukat keittiössä

kotona, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Eräs Kanadan kodeistamme.

Tiina kirsikkapuussa

Tiinakirsikkapuussa1, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tiina kissa Toronton puutarhan kirsikkapuussa.

Flowers in Toronto

Flowers in Toronto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kukkia istutettuina luonnonmateriaaleista tehtyihin laatikoihin.
Toronton kuvani ovat dioina tai paperikuvina. Niitä tulee skannattua vain vähitellen.

Don Valley, Toronto

Don Valley, Toronto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä laakso on eräs päähenkilö tyttökirjoissani.
Anna Amnell' books

Viherkasveja Toronton kodissa

Our home in Toronto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kukat ehtivät kasvaa suuriksi yhdeksän vuoden aikana.nKuva on otettu pääsiäisen aikaan, sillä maljakossa on keltaisia kukkia , ja pöydällä jänisaiheinen applikaatioliina.