4. toukokuuta 2012

Kukkien ystävä



Kuva : Guido Gerding, cottage ( suuri koko kuvasta)
Aurorasta oli kiinnostavaa tutkia neiti Wilkinsonin taloa. Se oli kuin
 monilokeroinen korurasia, josta löytyi koko ajan jotain uutta. 
Neiti Wilkinson palvoi kukkia, ja hänellä oli kukkatapetit,
 ruukkuruusuja, kukkamattoja, kukkatyynyjä, sohvat kukallista sintsiä,
 aina maljakoissa tuoreita leikkokukkia, jopa ovenkolkutinkin oli 
kielokimpun muotoinen. 
- Koko talo on yhtä kitschiä, täynnä viktoriaanista romua, 
puuskahti Thomas Auroralle.
 - Taulutkin ovat aivan kauheita.
  - Minusta Valkoinen maja on ihana, sanoi Aurora
 vähän järkyttyneenä siitä, että hän oli ensi kertaa eri mieltä kuin Thomas.
 Aurora ihaili kaikkia neiti Wilkinsonin tavaroita: rautaista buldogia, 
joka piti eteisen ovea auki, kiinalaista sermiä, ihmeellisiä
 kuivakukka- ja simpukka-asetelmia lasikupujen alla. 
Hän nosteli potpourri-purkkien kansia ja haisteli ruusujen ja
 yrttien tuoksuja. Parasta oli, että neiti Wilkinsonilla oli 
jokaisesta esineestä jokin tarina kerrottavana.
 Aurorasta tuntui monesti, että neiti Wilkinson ja 
hänen talonsa olivat kuin  
vanhanaikainen romaani, johon hän oli hypähtänyt sisälle.
  Neiti Wilkinson itse oli hento ja hauras kuin posliininukke. 
Hänen kahisevat leninkinsä olivat mustia tai malvanvärisiä. Hän poltti tuoksuvia 
pastilleja pienissä posliinimökeissä, joita hänellä oli pöydillä ja takanreunustoilla.
 Hän rakasti Jane Austenin ja Brontën sisarusten kirjoja niin kuin Aurorakin 
ja oli lukenut Dickensin kirjat moneen kertaan.
Tämä on ote kirjastani "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995) , 
joka kertoo 1900-luvun alun Torontosta. Kirja on loppuunmyyty, 
mutta sitä on kirjastoissa.


  Lisätietoja Aurora-blogissani (Miten kirjani sai alkunsa?)
Neiti Wilkinsonin (fiktiivisen henkilön fiktiivinen talo) talo on Don-joen
 laakson reunalla. 

Viktorian ajan kukkia

Viktorian ajan kukkia. Kuva: Anna Amnell
Nordiaska Museet Stockholm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti