2. heinäkuuta 2015

Puutarhatontttu. Garden gnome

Puutarhatonttu


Meillä asuu puutarhatonttu. Se istuu sivistyneesti vihreässä kustavialaisessa miniatyyrituolissa ja pitää kädessään lemmikkileppäkerttuaan. Ihastuin ensi silmäyksellä puutarhatonttuun, jonka näin Kaivopuiston laidassa olevan katolisen kirkon puutarhassa.

Olin opiskeluaikana puolipäivätyössä viereisessä talosssa englantilaisessa lastentarhassa ja näin puutarhatontun joka aamu, kun avasin lastentarhan ikkunan ja vilkutin nuorelle nunnalle, joka kaitsi katolisen lastentarhan lapsia kirkon puutarhassa. Puutarhatonttu oli pienen lapsen kokoinen klassinen satukirjan tonttu, joka oli osittain piilossa erään pensaan juurella. Sitä ei ole näkynyt enää pitkiin aikoihin. Ehkä eläkkeelle lähtenyt pappi vei sen takaisin kotimaahansa. Tai ehkä joku piti sitä poliittisesti tai teologisestikin epäkorrektina tai ei vain pitänyt siitä. Puutarhaan tuotiin kirkon kellarista Maria, jonka joku taiteilija on entistänyt kauniisti.


puutarhatonttu

Kun kävelen mieheni kanssa kirkon ohi, muistelemme haikeasti tonttua, joka toi mieleen lapsuuden ajan joulujuhlat ja lempielokuvamme Lumikki ja seitsemän kääpiötä. [Tolkienin ja Lewisin lukeneet tietävät, että nämä pienet satuolennot eivät ole ihmisiä, vaan maasta syntynyttä kansaa, vuoren väkeä.]

Puutarhatonttukuvat

Puutarhatonttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti