31. maaliskuuta 2015

Tulppaanit

Tulips in February


Leikkotulppaaneja minulla oli ikävä Kanadassa asuessa. Siellä kevääseen kuuluivat korkeat valkoiset ruukkuliljat, mutta minä en tottunut niihin. 

Asuimme onneksi ensimmäiset neljä vuotta omakotitaloissa, joiden pihoilla kasvoi paljon kukkia. Ne olivat suomalaisten siirtolaisten laittamia pihoja, ja niissä kasvoi tulppaaneja, sireenejä ja jopa valkoinen juhannusruusu. Valkoisen ruusun taimen oli eräs siirtolaisrouva salakuljettanut kengässään Kanadaan, sama rouva joka oli istuttanut pihalleen magnolian.

20. maaliskuuta 2015

Lahjaksi hevosenlantaa

IMG_7080



Kuva: Matti Amnell

Ensimmäisenä keväänä Kanadassa hyvä ystävämme toi yllätyslahjan: kuormallisen hevosenlantaa, jota hän oli saanut ratsastuskoululta. Entisenä maalaisena ja pikkukaupunkilaisena tiesin saaneeni loistolahjan. Ja niin se oli. Ruusut, gladiolukset ja muut kukat kukoistivat.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin äsken Hufvudstadsbladetista, että eräs pariisilainen ravirata (Paris-Vincennes) jakaa ilmaiseksi hevosenlantaa ravivierailleen. Ranskassa on miljoona hevosta, ja ne tuottavat 20 tonnia lantaa päivässä. Nyt suositellaan ihmisiä käyttämään puutarhoissa ja parvekkeilla tätä aitoa lannoitetta. (Fri hästdynga för planeten. TT-AFP. HBL 8.4.2009)

Rakastettavaan ranskalaiseen ylenpalttiseen tyyliin lantaa mainostetaan hevosenlannan aatelina, joka on 100% luonnollista, ranskalaista ja geenimuuntelematonta. Näytteet on jaeltu ylellisissä lahjapakkauksissa. Onnellisia nuo ranskalaiset! He osaavat tehdä kaikesta juhlaa, markkinoida hevosenlannankin ilmaisena ylellisyystuotteena.


Alkuperäinen blogikirjoitukseni:

http://blogisisko.blogspot.fi/2009/04/lahjaksi-hevosenlantaa.html

19. maaliskuuta 2015

Kun minulla oli puutarha


Minulla oli Kanadassa puutarha. Koska tyttäremme lempiväri oli vaaleanpunainen, kasvatin hänen vaaleanpunasävyiseen huoneeseensa vaaleanpunaisia gladioluksia.

Asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa pienessä kaivoskaupungissa. Se oli tyypillinen pohjois-amerikkalainen kaupunki, jossa oli valkoisia omakotitaloja ja lukuisia kirkkoja. Ne olivat erityisen hyvässä kunnossa, sillä oli ollut työttömyyttä ja miehet olivat kunnostaneet talojaan ja kirkkojaan, maalanneet niitä, korjanneet verannat ja katot. 

Peruskoulu oli parin korttelin päässä. Kaksi nuorempaa lastamme kävivät sitä, ja koulupäivän loputtua kissamme Toby meni heitä odottamaan vastapäiseen kadunkulmaan. Vanhin lapsista matkusti koulubussilla lukioon, joka sijaitsi viereisessä kaupungissa, johon tämä pikkukaupunki oli virallisesti liitetty, mutta kukaan ei ollut huomaavinaankaan sitä. Oli oma klubi, jossa oli pieni uima-allas, oli keilarata ja kirjasto.

Meille oli uutta asua omakotitalossa. Aloin hoitaa innokkaasti puutarhaa heti ensimmäisenä keväänä. Mieheni teki vanhoista ikkunakehyksistä minikasvilavan, jonne laitoin taimia. Koska asuimme noin Pohjois-Ranskan korkeudella, kevät alkoi aikaisin. Mannerilmastossa talvet olivat hyvin kylmiä, kovimmillaan 40 astetta, lunta saattoi tulla suuria määriä. Kevät tuli äkkiä, ei vähitellen niin kuin Suomessa.






10. maaliskuuta 2015

Maaliskuu Helsingissä

March in Helsinki

Maaliskuun 13, vuonna 2007. Kaivopuiston ranta. Meri alkaa heräillä.
Helsinki in March
Tämä on uusi osoite Nojatuolipuutarhuri-blogille!


IMG_2265

Puisto nukkuu. Maaliskuun 3. 2008.


March 13th Helsinki

Maaliskuun 13, 2007. Kaivopuiston ranta.


IMG_2264

Maaliskuun 2,  2008


DSC00327

Maaliskuun 5, 2007


jouluruuusu

Maaliskuun 5, 2007. Ostin jäällä tehdyn päiväkävelyn jälkeen Kauppatorilta jouluruusun, joka tuottaa vieläkin kukkia ystäväni puutarhassa Lohjan saaressa.


Tulppaanit

Talvikävelyllä on hauskaa ostaa kimppu tulppaaneja. Kukat kaunistavat Helsingin kevään.

Makrolinky: Maaliskuu  Lisää maaliskuun kuvia!

Toronton laaksot

003-1-1

Photo: Anna Amnell

Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, ja minulta kysytään vieläkin onko minulla ikävä sinne. Ikävöin jotakin: Pohjois-Amerikan kaunista luontoa. Torontossa kiinnyin etenkin laaksoihin.
Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissani sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Toronton syvät laaksot muodostavat urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa. Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten.

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa laakso esiintyy vielä luonnontilassa. Juuri Don Valley on joutunut kokemaan suuria muutoksia Toronton muuttuessa suurkaupungiksi.

Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista. Hänen sukulaisensa omistivat torontolaisen laakson reunalla olevan Spadinan kartanon, joka on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojeni kartanolle. Spadina toimii museona, ja on nykyään entistettynä 1920-luvun asuun (ks Facebook/Spadina Museum).
Vierailin Spadinassa useaan kertaan Torontossa asuessani.

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa kävelin Torontossa asuessani.  Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani.

Sekä ensimmäinen että kolmas Aurora-kirjani alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein. Kirjoitin Aurora-kirjat palattuani Suomeen, vasta 1990-luvulla. Kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä on kirjastoissa. Nyt kolme ensimmäistä on yksissä kansissa yhteisniteessä, joka on myös e-kirjana. (Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014)

Toby

Toby-kissa haudattiin laaksoon. Toby esiintyy Aurora-kirjoissa omana itsenään. (Piirros on poikani Matti Amnellin kuvitusta ensimmäiseen Aurora-kirjaan.)

Artikkelini sokerivaahteroista  ilmestyi Suomen luonto -lehdessä: Suomen luonto. 1988: 2, s. 36-37. (Kirjoitin silloin nimellä Pirkko Pekkarinen)
Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Rememebering Don")

Lisää puista kotisivublogissani
http://amnellanna.blogspot.fi/2015/03/lehmukset-ja-sokerivaahterat.html

Aurora-blogissa on paljon luontoaiheisia kuvia ja kirjoituksia. Katso hakusanat Aurora-blogin pohjassa.
http://aurorakirjat.blogspot.fi

Nojatuolipuutarhuri: suosikit

Morbackan pelargoniat

Täällä ovat entiset suosikkisi: Morbackan pelargoniat
Entiseen blogiin oli kertynyt 29467 kävijää Bloggerin tilaston mukaan.


lehmus sateessa

Täällä ovat vanhat suosikkisi: Kaikkein suosituin oli Lehmus sateessa


Valkoiset orkideat

Valkoiset orkideat

Katso myös hakusanat blogin pohjalta!

Nojatuolipuutarhuri on muuttanut

7122440817_1b5167150f_b

'Kaksi samannimistä blogiani on muuttanut tänne parempaan osoitteeseen. Tervetuloa!